Jos jos on vielä tämän pitkän hiljaisuuden jälkeen joku, jolla on mielenkiintoa blogiini, voi hän siirtyä tähän osoitteeseen: http://pirtsilangatsolmussa.blogspot.com/. Blogin nimikin on muuttunut, se on nyt Langat solmussa.

No niin. En saanut kai linkkiä toimimaan. Voi rähmä.

Mutta, Tervetuloa bloggeriin! Ehkä käyn täällä vielä yrittämässä linkitystä uudelleen...

edit: Päässäni lienee jotain solmussa, ehkä langat. Uuden blogini löytyy siis täältä; Langat solmussa. No, eiköhän nyt suju...

 Huomenna on neljäs viikko alkamassa. Ensimmäisen viikon olin tosi väsynyt sillä oli paljon opittavaa. Toinen viikko oli jo parempi. Kolmantena podin selkääni, mutta ne pari työpäivää meni mukavasti. Olen jo suureksi osaksi oppinut tehtävät enkä enää stressaa niin paljon.

 Kutomiset ovat paitsiossa. Kesken olleet villasukat seisoivat pitkään ilman muutamaa viimeistä kerrostaan, sillä olkapääni ilmoitti olevansa kutomisesta eri mieltä kanssani. Lopulta se kuitenkin toentui sen verran että sain kärjen tehtyä.

 Sen jälkeen olen virkannut huivin ja jopa päätellyt sen. Lankana oli Novitan Puro, ehkä kanervaväri. Oikea murheenkryyni lanka, joka ei halunnut oikein tulla miksikään. Sinänsä ihan miellyttävä, mutta ei puhuttele. En enää muista mikä siitä alunperin piti tulla, mutta teelmä meni purkuun. Sitten yrittelin keepin tapaista, kudoin aika pitkälle ja purin. Huivina saa nyt kelvata, on ihan mukavan näköinen. Vielä olisi vähän lankaa jäljellä ja ajattelin vääntää siitä jonkinlaiset rannekkeet. Saa nyt nähdä.

 Huomenna saan nukkua vähän pidempään, sillä teemme opintokäynnin ja olemme sopineet tapaamisen Kamppiin puoli kymmeneksi. Harmi että olympialaiset tulee myöhään yöhön tai aamuyöllä. Minulla ei ole varaa valvoa, sillä vielä tämän viikon pitäisi pään pysyä suht kirkkaana. Mutta ehkä ensi viikolla...

 Nyt illalla neulon Saltkråkan-sukkia hiukan. Ja nyt pitää mennä katsomaan syöksylaskua ja neulomaan. Pian on kolmas pari valmis. Laittaisin linkin Saltkråkaniin, mutta tämä ei nyt suostukkaan laittamaan linkkiä. Ullaneuleesta ohje kuitenkin löytyy.

 Niin paljon en kuitenkaan kutonut, että olisin saanut aikaiseksi kälyni perheelle ja appivanhemmille tavallista joululahjasukkapakettia. Ensi jouluksi saavat luultavastikin sukkapaketin, sillä kolmet ovat kohta valmiit. Enää neljät jäljellä...

 Koulussa on ollut kiirettä. Yksi työ pitäisi saada ensi viikon aikana valmiiksi, sitten olisi (aaah) loma ja sen jälkeen työssäoppimisjakso. Pitäisi myös aloittaa ensi vuoden opinnäytetyön suunnittelu. Helpottaisi niin paljon ensi vuoden urakkaa. Saa nähdä saanko tänä aikana kirjoiteltua.

 Alkuvuoden aikana oli myös kaikenlaista kremppaa. Selkä jämähti ja sen jälkeen  oikeaan olkapäähän iski tulehdus. Äärettömän tylsää kun ei voi tehdä mitään! Tv:n ohjelmatkin on ihmeen tylsiä ilman kudinta...

 Iskiashermo kiusaa aamuisin ja tekee niistä kärsimystä. Kipu kuitenkin hiipuu aamupäivän myötä eikä iltapäivällä ole mitään ongelmia. Ja seuraavana aamuna taas sama. Vaan olenpa ensimmäisen kerran elämässäni tuntenut itseni keski-ikäiseksi! Harmillista, sillä en henkisesti tunne olevani keski-ikäinen. Pitää varmaan harjoittaa itsepsyykkausta.

 Ei vaan. Jännityksellä jään ihmettelemään saanko blogini taas eloon. Hyvää ystävänpäivää kaikille, jotka satutte tänne!

Miten muuten onnistuu yökyöpeli neuloja nousemaan varhain aamulla kouluun? Arvattavasti vaikeasti. Pitäisi opetella taas menemään ajoissa nukkumaan. Auts. Kiva on mennä taas kouluun, saisi vaan kaivettua itsestään aamuihmisen...

Uutta lankaa en ole viimeisten Noro-ostosten jälkeen hankkinut ennen kuin viime viikolla. Törmäsin Novitan Norohtavaan Puro-lankaan ja ostin neljä kerää Kanervikkoa. Mutta mitä niistä tekisi? Vyötteessä on vihjaisu, että tätä lankaa voisi huovuttaa ja se kiinnostaisi, mutta kuinkahan paljon se huovutettaessa kutistuu? Ei kamalasti kiinnostaisi tehdä kokeilua, kunnei huovutettua voi oikein purkaakkaan...

Vielä olisi se villapaitakin, joka edelleen odottaa sovitusta ja tuomiota siitä. Niin paljon tekemistä eikä mitään tule valmiiksi.

Viime perjantaina kävimme laittamassa isututuksia äidin ja isän haudalle. En halunnut laittaa istutuksia ennen kuin kivi oli paikallaan. Kesti kolmisen kuukautta hautajaisista, että saivat kiven puhdistettua ja äidin nimen lisättyä.  Laitettiin kääpiökatajapensas ja samettikukkia. Törmäsin haudalla entiseen naapuriin, joka kertoi hautausmaalla käydessään kastelevansa myös isän haudan. Se oli hyvä kuulla, meillä kun on melkein puolentoista tunnin ajo haudalle eikä voi kovin usein käydä.

Ja kun huivista oli jäänyt jäljelle hankala määrä lankaa, josta ei olisi saanut kuin rannekkeet, niin päätös oli ihmeen helppo. Nyt kudon koko hoidon uudestaan ja saan vielä kämmekkäät huivin seuraksi. En yhtään epäile, etteikö tästä tule lempihuivini, kunhan saan koon oikeaksi.

Villapaidan kohtalo ei ole vielä ratkennut. Taloudessa kun ei ole isoa peiliä. En epäröi purkaa jos näyttää huonolta sovitettaessa. Mielummin puran kuin teen epäsopivan jota en halua käyttää. Se ei varmaan ratkea ihan nyt heti. Kun saisi valmiiksi ennen kylmää säätä...

Ja vaikka mitä pientä juttua olisi ollut. Eipä miellytä minua moinen. Jää kaikki pikkutapahtumat nyt iäiseen unhoon.

Puuta on tehty talveksi. Mies käy talvella rankametsällä naapurin metsässä ja saa puut vastapalveluksena metsän siivoamisesta ja kesäisestä heinäpellolla olosta. Kesällä saadaan rangat pihaan, jonne pystytetään pieni sirkkeli ja halkomiskone. Sitten mies sirklaa ja minä halon.

Tänä kesänä saimme kahdessa erässä puita. Ensimmäinen erä hoidettiin kuten edellä, toinen erä on nyt sirklattu ja odottaa halkomista, sillä halkomiskone on varattuna miehen langolla. Ei mennyt kuin kolme-neljä tuntia kun mies katkoi isompia puita moottorisahalla ja minä sirklasin ohuempia. Ilokseni voin kertoa, että minulla on vielä kaikki sormet tallella...

Matot on pesty ja näyttävät hetken aikaa puhtailta. Sisyfoksen työtä kolmen koiran taloudessa, mutta näyttää täällä nyt ainakin hetken melkein sivistyneeltä. Mattojen pesuun meillä tarvitaan tavanomaisten juuriharjan ja mäntysuovan lisäksi pressu ja uppopumppu. Pressu levitetään hieman viettävälle paikalle pihaan, tuetaan pressun alle reunoille mitä hyvänsä mikä pitää veden sisäpuolella, ja nostetaan uppopumpulla tarpeellinen määrä vettä kakkoskaivosta. Sitten vielä puupenkki pesualustaksi ja puutarhatuoli pesijälle. Hyvin hoituu. Perinteenä on, että mattoja pestessä poltan hartiani aamupäivän auringossa, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä ehdin mattojen ääreen vasta iltapäivästä jolloin paikka oli jo varjossa.

Olen kutonut elämäni ensimmäistä villapaitaa. Aloitin ylhäältä ja aloitin kolmesti... Ensiksi siksi, että silmuikoiden lisäykset näytti rumilta. Venytti kummallisesti kun lisäykset oli alussa joka kerroksella. Siis purin ja tein alusta alkaen lisäykset joka toisella kerroksella. Sujui ihan hyvin, kunnes sain jonkinlaisen paniikkihäiriön kun tulin ajatelleeksi, että pitäisi laskea mihin kohtaan kainalo tulee ja montako välikerrosta pitäisi tehdä ja purin ennenkuin laskin. Auts. Laskujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että lisäykset joka toinen kerros ja lopussa laitetaan joka kolmas jos on tarve. Eikä tarvetta ollut...

Nyt olen ehtinyt lantiolle ja harkitsen suoran osuuden purkamista ja kutomista uudelleen kainalosta alkaen. Lisäykset kun voisi aloittaa aiemmin kuin nyt. Ehkä. Pitäisi olla kokovartalopeili, että voisi tarkistaa miten tämä istuu, vai istuuko ollenkaan.

Sillä aikaa kun harkitsen purkua, kudon kolmatta Clapotistani. Siinä ei mikään voi mennä pieleen. Eihän?

Selailin vähän sukkakirjojani ja päätin väsätä Pehmoiset kotisukat Suloiset sukat-kirjasta. Ensimmäinen kokeilu poikittain neulotuista. Iloisesti aina oikein, mutta ei kuitenkaan yhtäjasamaa.

Vähän kavennuksia ja vähän lisäyksiä ja sensellaista. Ja takasauman ompelemista. Yöks...

Ohjeessa kärki oli ommeltu suoraan umpeen, mutta halusin mielummin pyöreät kärjet enkä neliöitä.

Lanka oli Isoveikkaa ja neulomiseen käytin vitosen pyöröjä. En ole vuosiin käyttänyt pitkiä puikkoja eestaas-neulomiseen. Kärjet toki neuloin vitosen bambusukkapuikoilla.

Ensimmäinen vuosi koulua päättyi 4.6. Opintokorttiin tuli ilokseni hyvät numerot. Saa nähdä mitä seuraava lukuvuosi tuo tullessaan.

 Olen ollut pitkään poissa, sillä äitini kuoli 22. maaliskuuta. Olen sitten joutunut kanavoimaan energiani lähinnä hautajaisten järjestelyyn. Nyt on sitten menossa perunkirjoituksen järjestely; etsin ja lähettelen papereita (kopioita) perunkirjoituksen pitäjälle, jotta itse toimitus sitten sujuisi mahdollisimman jouheasti.

 Kudoin jo ennen äidin poismenoa Clapotis-huivia. Ja kudoin melkein maanisesti aina hautajaisiin asti. Hautajaispäivänä viimeistelin menomatkalla autossa toisen Clapotikseni. Hyvä, että oli mielenkiintoinen mutta helppo kudottava menossa juuri siinä vaiheessa.

 Eivät ole aikajärjestyksessä huivit. Oikealla olevan kudoin ensin ja pingotin sen, sillä huomasin että alku oli löysempää käsialaa kuin loppu ja siten leveämpi. Yritin pingottamalla saada sen vähän tasalaatuisemmaksi, mikä onnistuikin. Vasemmalla olevan kudoin toisena, enkä pingottanut.

 Kerroinkin ykköshuivin vaiheista edellisessä kirjoituksessa. Jouduin vaihtamaan langan väriä kesken kaiken, mutta "saumakohtaa" ei huomaa. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä turkoosi raita oli vain toisessa alkuperäisistä keristä, mutta ei haittaa minua. Osa Norojen viehätyksestä on juuri tuossa yllätyksellisyydessä.

 Toisen huivin teinkin vähän leveämmäksi kuin ensimmäisen. Viisi kerää Silk Gardenia oli riittänyt ensimmäiseen ja ajattelin riittävän toiseenkin. Leveyteen meni kuitenkin niin paljon, että jouduin jatkamaan ekasta jääneellä nöttösellä. Ensimmäisessä kuvassa on näkyvissä se pikku kulma. Eikä edelleenkään haittaa.

 Hautajaisten jälkeen en ole kutonut mitään. En siis yhtään mitään. Luulen kuitenkin, että tämä puuska alkaa olla ohi. Vilkuilin tänään varastoissani olevia sukkalankoja ja mietin josko tekisi sukat. Pitkän ajan jälkeen tuntuisi hyvältä jatkaa tutulla aiheella. Malli tosin on mietinnässä vielä.

 Ai niin. Olihan minulla kesken ne polvisukat, mutta sanotaanko että ne ovat vähän vaiheessa. Luulen purkavani jossain vaiheessa ei niin tyydyttävät varret ja kutovani ne uudestaan hiukan toisin. Sitten joskus...

 Nyt pitäisi vielä selvitä kevään koesumasta ja sitten se uusi neulomisen aloitus uuden sukkaparin kanssa. Syksyllä ehkä palataan polvisukkiin. Ehkä.