Blogin nimen keksiminen tuotti suurta päänvaivaa. Lopulta päätin paljastaa jo siinä asiat, joiden ohi en kovin sujuvasti pysty menemään.

 Lankahyllyt ovat hyvinkin mieluisia pysähdyskohteita. Seiskaveikka on vakiolankani, josta on helpointa lähteä tekemään jotain. Olen ollut huomaavinani, että viime aikoina lanka on ollut jotenkin kovemman tuntuista. Ei aivan niin mukavaa kutoa. En ole tullut huomioineeksi, onko ilmiö vain uudemmissa hankinnoissa vai onko se kausittaista, silloin tällöin ilmenevää.

 Austermanin Stepistä pidän ja siitä tulee ainakin miehen mielestä parhaat sukat.

 Noro on himolankaa. Vasta yhden teelmän olen siitä tehnyt. Lanka katkeili paikoitellen ohetessaan miltei näkymättömiin, mutta silti pidän siitä. Kai suurelta rakkaudelta sietää vähän virheitäkin, saa nähdä miten käy kuherruskuukauden jälkeen. Joululta ehkä pääsen ostamiini keriin käsiksi.

 Ja Regian Kaffe Fassettin suunnittelemat langat ovat sellaisia, että sydämeni sulaa jo ajatuksesta... Parit sukat vasta olen tehnyt periaatteella :" Raidat eivät saa missään nimessä natsata kohdalleen. Ja piste." Ekat ovat hys hys -sukat, toiset ovat joko hys hys tai sitten en pysty vastustamaan kiusausta ja pidän ne itse...

 Muumimukit eivät ole NIIIN suuren himon kohde mutta niitä on helppo kerätä, useamman vieraan tullessa kaikilla on samantyyliset mutta kuitenkin erilaiset kahvikupit, ja minä nyt vaan tykkään muumeista ja Tove Janssonista.

 Olisi kiva ostella muitakin astioita, ei minkään teeman mukaan, vaan ihan siksi jos jokin miellyttää silmää. On vain vedettävä raja johonkin. Ensinnäkin rahaa ei paljoa ole ja toiseksi uusille astioille ei kertakaikkiaan ole tilaa. Eipä kai olisi langoillekkaan, mutkun...

 Olisin voinut lisätä vielä kirjat. Mieluusti hankkisin niitä, mielenkiintoinen kirja olisi melkein pakko saada hyllyyn jos joskus olisi aikaa ja energiaa lukea. Mutta hyllyt ovat ennestäänkin jo täynnä lukemattomia kirjoja.

 Miksi yleensä aloitin blogin? En ole välttämättä kovin puhelias, eikä aina ole tilaisuuttakaan puhua hämäläisestä hitaudestani ja jonkinlaisesta etukäteisharkinnasta johtuen, mutta joskus tulee vaan tunne että on pakko saada höpöttää. Toisinaan pidemmän hiljaisen kauden jälkeen tilaisuuden tullen saatan puhua niin, että jälkeenpäin oikein hävettää. Blogi on merkitsee minulle mainiota tilaisuutta saada mahdollisesti ilmaantuvia ajatuksia julki tai vaan toteuttaa sitä höpöttämistä.

 Joo, unohtakaa ne ajatukset. Höpöttäminen lie enemmän mun lajini.