Ennen joulua tilasimme liukuovet kolmen valkoisen ja huojuvan lastulevykaapin tilalle. Kaapeissa ei ovet enää pysyneet kiinni ja ne piti pönkittää kengillä. Säilytystilaakaan ei ollut tarpeeksi. Säilytystilan puute on meillä jo kroonistunut, joten en usko uuden systeemin tuovan lopullista parannusta. Helpotusta kylläkin.

 Liukuovet siis tilattiin ja sisukset päätimme suunnitella ja koota itse. Ollaan nyt laitettu kiskoja paikalleen, mutta työ on silti vielä vaiheessa. Kattoon tuleva kisko on kiinni vasta pikkuruuveilla, vaikka niilläkin tuntuu hyvin pysyvän aikoo mies pistää sinne varmistuksen. Lattiakisko on vasta aseteltu paikalleen ja kokeiltu oven kanssa, mutta sitä ei ole vielä kiinnitetty. Käytettävissä olevia oviakaan ei ole kuin yksi kappale, sillä paketti oli kuljetuksessa kaatunut ja toisesta ovesta meni lasi särölle. Uutta ovea odotellaan.

 Sisäpuolen tekeminen on vain pikkiriikkisen kesken. Paria hyllyä uupuu. Toivottavasti projekti kohta taas etenee, sillä minulle tuli tänään ikävä tunne ikuisuusprojekstista kun työt ovat pakon sanelemina kesken. Luulen ja toivon, että tunne johtuu vain flunssasta, joka on väsähdyttänyt minut. Eilen oli vielä virtaa kun suunnittelin säilytystiloja, mutta tänään ei enää mikään suju eikä mikään ole kivaa.

 Tämän vuoden puolella olen saanut vain yhden neulomuksen valmiiksi; vihreät koiranputkisukat Ullasta. Kuusivuotiaan tytön sukkia olen tehnyt nyt vaikka kuinka pitkään. Kokemukseni lapsista ja heidän jalkojensa koosta on kovasti rajoittunut. Olen vain kuullut, että kengät jäävät nopeasti pieniksi. Siispä en olekkaan tohtinut jatkaa sukkia ja olen miettinyt kuinka paljon uskaltaa tehdä etteivät olisi liian pienet tahi isot.

 Nyt tekee kyllä flunssa sen, että mieliteko kutoa olisi, mutta ei oikein jaksa. Kovin on vetämätön olo. Parempia aikoja odotellessa...