Huivi on pian toivoakseni pian valmis. Maanantaina tosin alkaa taas koulu, enkä varmaankaan tule olemaan hirveän virkeä iltaisin. Lankatilanne huivissa näyttää siltä, että olen alkanut haaveilemaan huivin ja kämmekkäiden lisäksi piposta... Ihan olis oikea setti. 

Miten muuten onnistuu yökyöpeli neuloja nousemaan varhain aamulla kouluun? Arvattavasti vaikeasti. Pitäisi opetella taas menemään ajoissa nukkumaan. Auts. Kiva on mennä taas kouluun, saisi vaan kaivettua itsestään aamuihmisen...

Uutta lankaa en ole viimeisten Noro-ostosten jälkeen hankkinut ennen kuin viime viikolla. Törmäsin Novitan Norohtavaan Puro-lankaan ja ostin neljä kerää Kanervikkoa. Mutta mitä niistä tekisi? Vyötteessä on vihjaisu, että tätä lankaa voisi huovuttaa ja se kiinnostaisi, mutta kuinkahan paljon se huovutettaessa kutistuu? Ei kamalasti kiinnostaisi tehdä kokeilua, kunnei huovutettua voi oikein purkaakkaan...

Vielä olisi se villapaitakin, joka edelleen odottaa sovitusta ja tuomiota siitä. Niin paljon tekemistä eikä mitään tule valmiiksi.

Viime perjantaina kävimme laittamassa isututuksia äidin ja isän haudalle. En halunnut laittaa istutuksia ennen kuin kivi oli paikallaan. Kesti kolmisen kuukautta hautajaisista, että saivat kiven puhdistettua ja äidin nimen lisättyä.  Laitettiin kääpiökatajapensas ja samettikukkia. Törmäsin haudalla entiseen naapuriin, joka kertoi hautausmaalla käydessään kastelevansa myös isän haudan. Se oli hyvä kuulla, meillä kun on melkein puolentoista tunnin ajo haudalle eikä voi kovin usein käydä.