Sain toissapäivänä murheenkryynisukat vihdoin pois puikoilta. Enää päättely, eikä koskaan enää niillä puikoilla (2mm tavaratalopuikot) ja sillä langalla (vyöte kai jossain). Ei ainakaan tuolla yhdistelmällä.

 Huomasin, etten ole tehnyt äidille koskaan sukkia. Johtunee siitä, että häneltä itseltään niitä on ainakin aiempina vuosina tullut jatkuvalla syötöllä. Pitsityyppisiä hän ei koskaan ole tehnyt, joten ajattelin kutoa sellaiset hänelle. Joten nyt työn alla on seiskaveikasta 3½ bambuilla Kertut.

 Vähän tuntuu hassulta antaa sukkia jollekkin, joka on ensin alaluokilla tehnyt minun käsityötunnilta kotitehtäväksi saadut teelmät loppuun ja jolta sitten myöhemmin opin sukan teon alkeet, kun se vihdoin alkoi minua kiinnostamaan...