...kun pääsi Clapotis venähtämään kolme metriseksi. Mittaus suoritettu pahemmin venyttelemättä. Jotenkin vaan iski vauhtisokeus. Kokeilin kaulalleni ja ajattelin, että käy jokseenkin hankalaksi käyttää tuolla pituudella (käytännössä varmaan nelimetrinen) joten purkuun meni.

Ja kun huivista oli jäänyt jäljelle hankala määrä lankaa, josta ei olisi saanut kuin rannekkeet, niin päätös oli ihmeen helppo. Nyt kudon koko hoidon uudestaan ja saan vielä kämmekkäät huivin seuraksi. En yhtään epäile, etteikö tästä tule lempihuivini, kunhan saan koon oikeaksi.

Villapaidan kohtalo ei ole vielä ratkennut. Taloudessa kun ei ole isoa peiliä. En epäröi purkaa jos näyttää huonolta sovitettaessa. Mielummin puran kuin teen epäsopivan jota en halua käyttää. Se ei varmaan ratkea ihan nyt heti. Kun saisi valmiiksi ennen kylmää säätä...