Tiesinhän minä, että edellisestä kirjoituksestani on aikaa, mutta silti tuo aika hirvittää. Ainoa selitys lienee väsymys ja saamattomuus. Olen tänäkin aikana kyllä kutonut, mutta edes kuvia en ole ottanut. Jossain vaiheessa pitäisi ottaa itseään niskasta ja katsoa mitä on tullut tehdyksi ja ottaa kuvat...

 Niin paljon en kuitenkaan kutonut, että olisin saanut aikaiseksi kälyni perheelle ja appivanhemmille tavallista joululahjasukkapakettia. Ensi jouluksi saavat luultavastikin sukkapaketin, sillä kolmet ovat kohta valmiit. Enää neljät jäljellä...

 Koulussa on ollut kiirettä. Yksi työ pitäisi saada ensi viikon aikana valmiiksi, sitten olisi (aaah) loma ja sen jälkeen työssäoppimisjakso. Pitäisi myös aloittaa ensi vuoden opinnäytetyön suunnittelu. Helpottaisi niin paljon ensi vuoden urakkaa. Saa nähdä saanko tänä aikana kirjoiteltua.

 Alkuvuoden aikana oli myös kaikenlaista kremppaa. Selkä jämähti ja sen jälkeen  oikeaan olkapäähän iski tulehdus. Äärettömän tylsää kun ei voi tehdä mitään! Tv:n ohjelmatkin on ihmeen tylsiä ilman kudinta...

 Iskiashermo kiusaa aamuisin ja tekee niistä kärsimystä. Kipu kuitenkin hiipuu aamupäivän myötä eikä iltapäivällä ole mitään ongelmia. Ja seuraavana aamuna taas sama. Vaan olenpa ensimmäisen kerran elämässäni tuntenut itseni keski-ikäiseksi! Harmillista, sillä en henkisesti tunne olevani keski-ikäinen. Pitää varmaan harjoittaa itsepsyykkausta.

 Ei vaan. Jännityksellä jään ihmettelemään saanko blogini taas eloon. Hyvää ystävänpäivää kaikille, jotka satutte tänne!