...ja toivottavasti nyt useammin.

 Olen ollut pitkään poissa, sillä äitini kuoli 22. maaliskuuta. Olen sitten joutunut kanavoimaan energiani lähinnä hautajaisten järjestelyyn. Nyt on sitten menossa perunkirjoituksen järjestely; etsin ja lähettelen papereita (kopioita) perunkirjoituksen pitäjälle, jotta itse toimitus sitten sujuisi mahdollisimman jouheasti.

 Kudoin jo ennen äidin poismenoa Clapotis-huivia. Ja kudoin melkein maanisesti aina hautajaisiin asti. Hautajaispäivänä viimeistelin menomatkalla autossa toisen Clapotikseni. Hyvä, että oli mielenkiintoinen mutta helppo kudottava menossa juuri siinä vaiheessa.

 

 Eivät ole aikajärjestyksessä huivit. Oikealla olevan kudoin ensin ja pingotin sen, sillä huomasin että alku oli löysempää käsialaa kuin loppu ja siten leveämpi. Yritin pingottamalla saada sen vähän tasalaatuisemmaksi, mikä onnistuikin. Vasemmalla olevan kudoin toisena, enkä pingottanut.

 

 Kerroinkin ykköshuivin vaiheista edellisessä kirjoituksessa. Jouduin vaihtamaan langan väriä kesken kaiken, mutta "saumakohtaa" ei huomaa. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä turkoosi raita oli vain toisessa alkuperäisistä keristä, mutta ei haittaa minua. Osa Norojen viehätyksestä on juuri tuossa yllätyksellisyydessä.

 Toisen huivin teinkin vähän leveämmäksi kuin ensimmäisen. Viisi kerää Silk Gardenia oli riittänyt ensimmäiseen ja ajattelin riittävän toiseenkin. Leveyteen meni kuitenkin niin paljon, että jouduin jatkamaan ekasta jääneellä nöttösellä. Ensimmäisessä kuvassa on näkyvissä se pikku kulma. Eikä edelleenkään haittaa.

 Hautajaisten jälkeen en ole kutonut mitään. En siis yhtään mitään. Luulen kuitenkin, että tämä puuska alkaa olla ohi. Vilkuilin tänään varastoissani olevia sukkalankoja ja mietin josko tekisi sukat. Pitkän ajan jälkeen tuntuisi hyvältä jatkaa tutulla aiheella. Malli tosin on mietinnässä vielä.

 Ai niin. Olihan minulla kesken ne polvisukat, mutta sanotaanko että ne ovat vähän vaiheessa. Luulen purkavani jossain vaiheessa ei niin tyydyttävät varret ja kutovani ne uudestaan hiukan toisin. Sitten joskus...

 Nyt pitäisi vielä selvitä kevään koesumasta ja sitten se uusi neulomisen aloitus uuden sukkaparin kanssa. Syksyllä ehkä palataan polvisukkiin. Ehkä.